Tänään kävin psykoligin vastaanotolla yhdessä äitini kanssa. Tunnustin, että minulla on päihdeongelma ja yhdessä mietittiin erilaisia kuntoutuksia. Mutta jotenkin tuntuu siltä etten ole vielä valmis sellaiseen. On liian paha olla. Halusin tappaa itseni, mutten kykenyt siihen. Retkahdinkin sitten tänään taas.. Olen yksin kotona ja kahdenkymmenen kilon paino pallean päällä tuntui liian raskaalta kantaa, joten oli pakko helpottaa oloa jollain. Pameja, tramaleita ja alkoholia turpaan niin johan lähti paha olo vihdoin pois.
Kerroin poikaystävälleni myös, että vanhempani tietävät päihdeongelmastani sekä psykologi. Onneksi hän ei suuttunut vaikka pelkäsin sitä. 
Otin tänään myös yhteyttä helluntaiseurakuntaan ja aion mennä sinne torstaina ja sunnuntaina. Toivon, että sieltä saisin jotain apua ja minun puolestani rukoiltaisiin, että selviäisin jotenkin tästä tilanteesta. En ole itse uskovainen, mutta minut on kasvatettu uskonnollisessa perheessä ja seurakunnasta avun hakeminen tuntuu tällä hetkellä parhaimmalta vaihtoehdolta. Eikä sitä tiedä josko sieltä saisin avun jota tarvitsen. 
Päihdekuntoutukseen en halua vielä lähteä.. Riippuvuus vie vielä voiton tahdosta päästä irti aineista.
 

Torstaina 12.11. lähdin pois poikaystävän luota. Oli niin paha olla, oli pakko tehdä jotain. Pääsin psykologin vastaanotolle ja minun piti päättää lähdenkö taas osastolle vai menenkö vanhempien luo. Päätin lähteä vanhemmille, ei kiitos viidettä kertaa osastolle tänä vuonna. Luulen, että se oli hyvä päätös, ainakin täältä pääsen pois kun haluan, toisin kuin osastolta…
Kerroin vanhemmille päihdeongelmastani, ensin äidille ja sitten isälle.. Se ei tullut yllätyksenä heille, mutta silti järkytyksenä. Lupasin että nyt asiat muuttuu. Haluan muutosta.. mutta se ei ole niin helppoa, kun sairastaa vaikeaa masennusta ja epämääräistä ahdistuneisuus häiriötä. Koko ajan on vaan niin paha olla. Vanhemmat patistaa tekemään jotain jatkuvasti, ja poikaystävä on iloinen, kun olen poissa maisemista niin saa piikittää huumeita rauhassa. Huomenna lähden takaisin omaan kotiin ja ylihuomenna en varmasti ole selvinpäin. En vain jaksa tätä jatkuvaa ahdistusta sisälläni.

Juttelin juuri poikaystävän kanssa puhelimessa.. Olin joskus luvannut, että jos lähden yksin, en ota mitään aineita mukaan. Noh.. mähän rikoin sen lupauksen ja nyt napit polttelee laukussa.. Poikaystävä kertoi minulle, että manipuloin ihmisiä alitajuntaisesti. Että alitajuntani yrittää tappaa hänet. Asia kuulostaa järjettömältä, mutta pakko se on kai uskoa kun olen nyt kuullut sen jo kahden ihmisen suusta. Pari vuotta sitten äitini sanoi minulle, että manipuloin. En vain jaksa hoitaa masennustani, ahdistusta, päihdeongelmaa, manipulaatio-ongelmaa ja parisuhdetta samaan aikaan. Olen liian väsynyt. Ei pysty.